Pettämisteemalla jatkettaneen. Pari viikkoa sitten päätin pitää todella hauskan lauantai-illan, lähteä tyttöjen kanssa baariin ja antaa mennä. Niinhän siinä sitten kävi, ja päädyin sänkyyn erään miekkosen kanssa jolla todellakin on tyttöystävä vaikka hän moneen kertaan väitti vastaan. Tiedänhän minä, olemme vanhoja tuttuja (kerran hän nukkui viereisessä sängyssä kun olin erään toisen kanssa...). Erityisesti tässä ärsyttää oma heikkouteni, kun siis mielestäni pettäminen ja varatun kanssa seksi ovat lähes verrattavissa toisiinsa. Jos itse olisin parisuhteessa, kuulisin kumppanini pettävän minua ja vielä tietäisin kenen kanssa, syyttäisin siitä varmasti sitä tyttöä, melkein enemmän kuin kumppaniani.
Tapasin myös hyvin vanhan kaverini pitkästä aikaa jokin aika sitten. Hänellä oli teemaani sopiva takaisku juuri käynyt elämässä. Tyttöystävä petti häntä hänen parhaan kaverinsa kanssa. Siis tapahtuuko tälläistä oikeasti??? Mikä on se tekijä, joka ajaa ihmiset pettämään? Toisaalta minua vähän huvitti sisäisesti kun tuttuni tästä minulle kertoi, sillä tavallaan voisin nähdä itseni tekemässä tälläistä. En koskaan pettäisi ystävääni tuolla tavoin, mutta kumppaniani. Ja se minua pelottaakin: olenko ikinä valmis seurustelemaan, kun pettäminen on kuitenkin niin helppoa?
Paitsi että pettämisessä avustamisesta tulee huono omatunto, tulen myös itse loukatuksi siinä. Nyt aloitankin uuden tavoitteen elämässäni, ja olen täysin ehdoton tämän "ei varattuja miehiä" jutun kanssa.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)