lauantai 14. helmikuuta 2009

...and it haunted me all the way home

Nyt on sellainen tilanne, että minun on ehkä pakollista muuttaa erääseen kaupunkiin. Siellä kun olen ollut juhlimassa, olen tavannut Elämäni Mies No.1:n ja PP:n. Ja tietysti törmään kyseisen kaupungin asukkaisiin jopa omassa kotikaupungissani! Tosin tämä tapaus ei ollut mitenkään kovin erikoinen, mutta oli kuitenkin. Olen pitänyt kiinni jatkottomuus -lupauksestani. Oikein hyvin jopa, sillä houkuttelevia tilanteita on ollut, kuten tämä ulkopaikkakuntalainen.

Kyllä sinkkuna on hyvä olla. Olen nimittäin oikein pohtinut aihetta, ja tullut siihen tulokseen, että mihin hittoon laittaisin poikaystävän jos sellainen jostain putkahtaisi? Olen suunnitellut tulevaisuuteni, tai ainakin seuraavan vuoden, ihan täysin itselleni. Siihen ei mahdu BF, joka olisi hidaste kaikelle toiminnalleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti